JULMA AMPUJA.
Reading edition
Armas, rakastan sua, tumma-kulma, jonka alta silmäs leimahtaa, nuoles sydämeeni sinkoaa: sairaaks' saat mun, ampuja oi julma!
Huules, täyteläiset, humalaa on mulle, jolla juovutat mun tainnoksiin, valat tulta suoniin, polttaviin; armoa et anna voitetulle.
Syöksymme näin hurjaan syleilyyn, hukumme kuin yöhön alkusyyn, — kunnes lyö taas heräämisen hetki.
Tuntohon kuin synnin tunto jää. — Aamu ikkunasta hämärtää, alkaa jälleen päivän arkiretki.