MIELETÖN.
Reading edition
Mieletön mun sydämeni miksi liian, liian kiihkeästi lyö? Yksinäisen pääni ympärillä henkii, värähtelee vieras yö. Korvaa vihloo kadun hoilotus, rintaa polttaa kuuma kaipaus.
Miksi, sydän, olet jännitetty villiin viritykseen korkeimpaan? Aavistanko, että vihdoin, vihdoin ikäväni ihmeen nähdä saan? — Hullu piinaa suotta huumaa sua; muut' et saavuta kuin sallittua.
Vasten kasvojani miksi löivät julmat, kateelliset jumalat? Hermes-Afroditeen ihanuutta liiaks', sydämeni, kumarrat. Venus yllättää sun kostollaan: okakruunun otsalleni saan.
— Voi! te, jumalat, te ette tunne täyttä kaipausta kauneuden. Armoitetut veriinsä vain saivat hulluuden sen oudon, suloisen: Täydellistä pyytää, tavoittaa; janon ikuisen tään siitä saa.