LASKEVA PÄIVÄ.
Reading edition
Kirkkaan selvät on sillat veen, siintävän autereen alla unteni kallis maa kiehtoen kangastaa.
Mulla jos vihurin orhit ois, karkaisin kauas pois, — Ilmojen lokki, siipiäs, oi, etkö sa lainata voi?
Piiriin illan pilvien näin nousisin pyörryttäväin, sieltä läntisen päivän luo alkais lentoni tuo.
Ystävän siellä vuottavan nään, sinne ma luokseen jään. — Rakkaani, siellä sun rinnallas, ah, olen autuas — — —
Sinne en koskaan pääse, en! Kaihoni kuumeisen, voi, minä vankina kylmän maan salata rintaani saan.