YÖKIRJAN LEHTI.

Suden luonto Suomen kansalla! (Lie siihen kasvatettu ansalla?) Ken sille tehdä tahtoo parhaintansa, sen nielemään on valmis vatsahansa kuin susi konsanaan — totta tosiaan!

Tuon raatelevan pedon sieluna käy salaa urkiskellen — seurakunnan pappi; hän, mailman mestari ja akkain rabbi, on salasuojelija suulaiden — susien.

Ah! elkööt loukkaantuko lukijain: ma totta haastan — kokemuksestain, ma pedon luonnon tunnen, papin myös, ja tiedän että hukka ulvoo yöss' alati ilmaa haistellen — hurmetta vainuten.

Nuo sudet uskollisna paimentansa seuraa, ne väijyy metsän villipeuraa ja hyökkää kimppuun piilostaan ajaen saalistaan halk' korven… kunnes torven ne kuulee soivan korvissaan, ja paimen neuvoo karjoaan: "Elkäätte tappako, mut pureskelkaa vaan, näet Esivalta, vihin saatuaan vois minut, papin, passittaa… siks henki säästäkää vain verta päästäkää!"