HÄÄHYMNI.
Reading edition
Nyt en enää ole orpo! Nyt en enää ole yksin! Sydän syäntä, rinta rintaa vasten vaellan sylityksin oman kultani kanssa — sen oman kultani kans… Niin!
Jälkeen suurten särkymysten, pettymysten, kärsimysten, Sieluni nyt rauhan mailla toivokkaasti taivaltaa nuoren heilini kanssa! — sen nuoren heilini kans… Niin!
Ja kaikki turhat tuskailut ne vihdoin haihtuvat, kun haikehimmat haavelmat nyt tosiks vaihtuvat…
Ah enhän koskaan ma uskonut että elämä mulle niin lempeä ois: ett' todellisuus, joka tuhannet pettää, minut, minut näin säästää voisi…
Ja millä lienen ma ansainnut tämän onneni ruusumaan? minä? minä? joka tuomittu olin kurjuutehen kuolemaan? —
Ma luulen että nyt vihdoinkin jo uskon myös Jumalaan, kun uskon kultani silmihin ja rakkauteemme vaan!