JOULU.
Reading edition
Kuljen kaunista katua. Muistan muinaista satua: Seimen lasta, Seimen lasta, Inehmoista taivahasta… Kysyn, itseltäni kysyn: Mikä, mikä on Joulu? —
Akkunoista aarteet hohtaa, Kaikkialla silmä kohtaa Kyntteleitä, Enkeleitä, Kullan kirjo-kimpaleita. Noihin katson — noista kaikkoon. Kysyn: mikä on Joulu?
Ja mun sydämeni vastaa, Näin se vastaa seimen lasta: Syytön olet, piltti kulta, Että synnyinjuhlan sulta Ryöstänyt on maailma Tämä kurja, kavala!
Epäjumalamme jalo: Seimen lapsi — tähden palo! Rikkaan riemu — köyhän haikee, Köyhän ärsyttäjä vaikee — Sellainen tuo tuttu koulu, Ystävämme, armas Joulu!
Akkunoista aarteet hohtaa, Katse kaikkialla kohtaa Enkeleitä, Enkeleitä, Joit' ei edes siivet peitä — Taidepyhyyksiä vaan, Jumaloita maan.
Onko valhetta tuo taulu, Kansan kauno, lasten laulu? Valhettako "valon juhla"; Jolloin kristikunta tuhlaa Kauneutta, Rikkautta, Vaan ei paljon rakkautta, Rikkautta riemukseen — "Köyhät?" — "Kuolkoot puutteeseen!"
Kuljen kaunista katua, Muistan muinaista satua: Seimen lasta, Seimen lasta, Rakkauden Ruhtinasta?… Lausun, itsekseni lausun: "Valhepyhä on Joulu."