TAISTELIJA.

Taistella tahdon totuuden tähden, iskeä suoraan kaikkien nähden valhetta vastaan — valtoja vastaan! Iskeä niin että suuttuvat suuret kansani kahlitun julkiset jumalat! Iskeä niin että haihtuvat humalat… iskeä niin että repeevät juuret "Eedenin puusta"… Iskeä niin että nyyhkivät naiset hempeäjärkiset — rukoilevaiset. Iskeä niin että itsekkin itken, itken ihmisten pelkuriutta, uskojen hulluutta — sydänten sutta.

Lienenkö syntynyt tähden sen alla, miss' oli hurmetta hyytävä halla, pakkanen ryskyi honkia halkoin — sielläkö aatteni alkoi?

Siellä jos alkoi — virkanpa vielä: tähtiä muitakin loisteli siellä, kimmelsi kirkkaasti talvinen tanner, tunturit uljaina huippunsa näytti — riemu mun rintani täytti.

Ah! enkö taistelon kirpeimmän kesken ikuisen Jumalan merkkejä huomais? Tunnossa ihmisten ilkeyttä säälis; elämän ehtoja huokais?

Julmaks mua soimaatte, soinnuttomaksi — ei! minut arvatkaa onnettomaksi. Tunnen ma kaiken, mit' eissäni väikkyy, huomaan ma kaiken, mi horjuu ja säikkyy — siksi mun vereni leimuu ja läikkyy valhetta vainutessa!

(1906.)