KIHLOIHIN.
Reading edition
Kun sydän tuiki täysi on, ken silloin osaa laulaa? Mun riemuni nyt rinnastuu vain rakkauteni paulaan — "Tyttö! niin sua lemmin etten voi kertoakkaan…"
Ja onni paisuu mun rinnassani kuin metsälampi kevätjäiden rauvetessa… Niin ihmeellinen viihtymys mun sydämeeni tunkee kuin pyhyyden urkuja kuunnellessa…
Ei satu enää ole satu, ei haave enää hullu haave: On mullakin nyt korvessa latu, jot' en harhaile kuin aave. Ma kirkkain otsin katson silmiin todellisuutta — tulevaisuutta! Ja elämä mulle nyt on — aivankuin uutta…