KESÄYÖN KIRJE.
Reading edition
Motto: "Älä näytä kenellekään kuolevaiselle!"
Voi kun mull' on ikävä Sinua, ah Sinua! Yö jo joutuu. Rastas laulaa. Turhaan etsin kultani kaulaa.
Tyhjä — Tyttöni vuode on! Unissani onneton Hapuelen hellän rintaa, Tuota mulle turvaisinta…
Tyhjä — Tyttöni tyyny on! Sitä vastaan, vaimoton, Itken verikyyneleitä, Sydämestä syntyneitä.
Oi! ja tuhat kertaa oi: Sinutta en elää voi. Sinutta on kolkko yöni. Rauhaton ja raskas työni!
Tunnen selvään: ilman naista Elämä on puolinaista, Hätä suuri sielussani… Avo-haava rinnassani…
Orpo, orpo! Poika polo! Nurinniskoin koko olo! Hengityskin keuhkoloista Aivan niinkuin — vailla toista.
Luontoakin katsellessa Aina olet aattehessa: "Jos nyt tässä kulta ois, Toisin nauttiakkin vois."
Minä hullu, hulivili! Sinä — — —! Miksi erkanimmekaan Laisinkaan?
Ei nyt mulle mikään maista, Huvi kaikki hullumaista. Koti vanha kolealle Haiskahtaapi, happamalle…
Pihlajakin, pyhä puu, Suotta mulle sulostuu. Oman kullan rintaa vastaan Tertut taitoin taivahasta.
Jumala! Kun muistan sen, Hurma täyttää sydämen. Rukousta sopertelen, Kaitselmusta kumartelen.
"Kaitselmus, ah kaitselmus! Kuule orvon huokaus: Anna mulle takaisin Pulmuni, se puhtahin!
Jollen saa, en tätä kestä, Ellös, luoja rakas, estä! Muuten sorrun, muuten murrun, Suruhuni tuiki turrun.
Salli vielä tuta mun Tyttöni raikkaan suutelun, Kädet hennot… pehmotukan. Kaiken kauniin, hempikukan."
Hengelläni, ruumiillain Sinua nyt varron vain. Joudu lintuni, lennä, liidä Unhoita usvat… Kiidä!