MAALLIKON JOULUVIRSI.
Reading edition
(kun se suuri juhla aina uudelleen lähestyy)
1.
Oi jos vielä lapsen lailla joulun viettää saisi! Oi jos synnyinmajan mailla aatto armahtaisi!…
Joulupuussa juhlapukki kultasarvin kiikkuis, Juhlan tonttu: Joulu-ukki lahjoinensa liikkuis…
Maistuis maamon herkkupalat… miel' ei mitään vailla — Beetlehem ja lipeekalat liukuis yhtälailla…
Rinkeleitä, enkeleitä kaikkialla oisi… Taatto vanhan isämeitä soreimpana soisi…
Vaan on vierryt vieno valta, mennyt armas aika: Laps on noussut lattialta — loppunut on taika.
Poiss' on usko unelmiin ja sadun tähden saattoon. Turvautua en enää saa ma joulujuhlan aattoon. — —
Läpi kuusen kultarihman mailina mulle vilkkuu, Sieltä näen nyt vihan vihman, jossa ilot ilkkuu!
Näen ma elon erhetykset, kristikunnan petteet; Kuulen kurjain nyyhkytykset, hengen herjat hetteet —
Kaikkialla kärsimystä, kaikkialla hätää! valheellista viihtymystä, vilppiä ja mätää!
Itse joulun aate armain pirstaleina paistaa, Ydin ylhä — kauhein, karmain nyt on mulle maistaa…
2.
En sure minä kuitenkaan, en kuitenkaan että lapsuuden joulu näin sielusta haipunut on. Sitä suren minä vaan, sitä vaan kun ymmärrän nyt, miten onkaan se aatteeton
Mut surussani mun on mukana tuhannet muut. Koko yhteiskuntaa se sydämen juuritun viiltää. Sitä aivankuin kuiskivat pensaat ja puut — nuo kaikki, joill' ei ole onnea juhlassa kiiltää…
3.
Minä tahtoisin rukoilla rukouksen tänä vuoden pimeinnä yönä: niin hehkuvahenkisen, puhtoisen, niin kaihoisen ja niin tuskaisen se että myös täyttyis työnä…!
Sopusoinnun voimia huutaisin mä polon ihmisen paimentajaksi, sekä Sydäntä että Järkeä, kiputunnon tulista kärkeä oman onnemme ohjaajaksi!
Minä seimen prinssihin vetoais en korulausekin tummin turhaan, Minä vetoisin omaan orpouteen, iki ihmisen pyhään itseyteen, joka itkevi onnensa murhaa.
4.
Jos elon myrskyssä ma hukkasinkin kyvyn nauraa ja nauttia, kun saapuu joulu _ en sitä kieltää voi ma muuta..
Ma iloitsen, kun lapsosen näen vilpittömin mielin, riemukielin kuppelehtimassa kuusen alla…
Sen sentään varon etten hälle ma käy syöttämähän kristin uskoa torttuin ja livekalain kanssa tai etten lahjojansa enkeleiden kerro kantamiksi
Näin teen mä siksi että ne oon itse työlläni ma hankkinunna silloin kun rikkaat rintahani töykki, mut — enkeleit' en missään huomannunna!
5.
Lapsi kulta, lintunen, Ystäväni parhain, Nauti sinä, naura vaan jouluinesi varhain!
Sydämeni pohjasta nautintos suon sullen. Riemuitse, ah, riemuitse Aaton armaan tullen!
Kyllä vielä mailma viekas sulta riemus ruusuisimman ryöstää koittaa. Sinullenkin, pieni piltti kulta, hornan kellot kehnot korvaan soittaa. Oi jos rintaas saisin isketyksi tulta, jolla mailman murheet voisit voittaa?
Nauti sinä, naura vaan, Muusta ethän tiedä. Sydän sull' on paikallaan, ei se pilkkaa siedä. Nauti vieno, viaton. Joulun jumal — tahraton!
(1908.)