JUHANNUSYÖNÄ…
Reading edition
Vaikea on vaimotoinna ihmeyötä ihannella, kun on kaikki kauniin kaiho kullan jälkiin jännitetty.
Kun on poissa Poijan heili, luonto arvon kadottaapi, kaikki tuntuu tuskaisalta, huolen harsoon haikeaapi.
Korven käkö, järven kuikka, rannan aalto, lehdon puu — mitäs noista, kun on poissa oman sirkun sulo suu!
* * *
Ja ma kaipaan niin pohjattomasti sitä pikkuista piikaistain; ja ma kärsin niin polttavasti että vaill' olen vaalijatain!
Kesä ympäri keijuu ja hymyy, yörastahat viskuttelee; minä akkunan laudalla istun ja uutimet leijailee…
Näin hiljaa mä viipyä saatan yön valkeutta ymmäten vain; olis turha mun vuoteessa maata, siell’ itku on kumppaninain.