VANKEUTEEN RAASTETUN MUISTOKSI.
Reading edition
Mieheen nuoreen tutustuin alla Vienan taivaan. Ihmisehen ihastuin, valistajan vaivaan.
Tunsin: "tuoss' on Vienan puu, Karjalan honka nuori, Vaikka mitä tapahtuu, seisoo niinkuin vuori!"
Kesä silloin kauneinnaan Vienan vesillä hymyi, Pilvet kaikki piilossaan taivaallakin lymyi.
Honka nuori huoleton nosti latvoansa: "Uhtuassai juhla on, juhlii heimokansa!"
— Suistui suvi suloineen, saapui syksy tumma. Lensi viesti Vienan veen: nyt on siellä kumma —!
Iskenyt on salama hongan nuoren huippuun: vääristänyt, kamala, oksat vahvat suippuun!…
Sydämeni synkistyi, itkin hongan kohtaa: "Kenpä siellä korvessa huminaa nyt johtaa?"
Turha itku, vaikerrus! viesti uusi lentää: Iski honkaan salama — honka kasvaa sentään.
Honka kasvaa. — Jumalat, kuulkaa korven pauhu! Honka kasvaa. Salamat turhaan sytti kauhun!
Honka kasvaa, horju ei, vaikka taivas ärjyy, vaikka latvan lieska vei, ydin yhä värjyy.
Honka kasvaa! — Ihmiset! nähkää Vienan voima: Turhaan iski korpehen kirous ja soima…
Heimoveljyt! Sinä juur oot se nuori honka, jot' ei saanut sortumaan vainon hirmu-lonka.