EPÄTOIVO.
Reading edition
Sydän mykkä… Järki vaikenee… Mit' elänyt oon — kaikki on kuin usvaa… Ja sulo, minkä mulle annoit, on kuin valhe, — En ymmärtää nyt taida enää mitään…
Ah armas! miks mua lemmitkään? Miks mulle hyvä olet ollut ensinkään? Ja miksi meidät kaksi, kohtalo Lie yhteen saattanut, kun näin nyt jo — …?