ERILLÄÄN…
Reading edition
Suvi ihanimmallaan. Tuomet kukkii kohta. Nurmi vihanimmallaan. Yöhyt kirkas hohtaa. Yksin soudan — järven pintaa, Loistavaa — kuin lohen rinta… Yksin soudan — ihmettelen, Suviyötä sulostelen. Enkä tiedä miten olla? Miten olla moisna yönä, jolloin kaikki Pohjan kauno hermojani hiveleepi, jolloin käen kulta kukku henkeen asti helkkyileepi? — Minä hullu — miksi heitinkään Oman kullan sinne etelään? Oman heilin, hempukkani, Oman vaimon, vaapukkani?
Ei se vierellä nyt viivy, Ei nyt keinu kaulassani, Eikä varro vuotehossa Valkorintaa tarjoellen "Poijallensa rakkahalle!" "Ainoalle!"
Ei! — Oi muistot mairehimmat, herttaisimmat, hurmaavimmat, jolloin nuorra oikeutemme saimme lemmen jumalilta, jotka ihmisille suovat sylintäydet nautinnoita, jumal juomaa juotavaksi elon maljan pohjaan saakka! Jotta sitten kunnialla kärsimykset kestäisimme muistellessa muinoisia, mennehiä mairehia!…
14—15.6.1905.