RUNOSYNTI.
Reading edition
Vaiva vanha — runosynti miestä joskus vietteleepi sointuja sovittamahan, kieliä kiristämähän.
Kyllä kylällä hokevat niekkoja nimevämpiä, seppoja soreampia laulun töille löytyväksi.
En mie kilvoille kisoa enkä hirnu hippasille, sallin sirkkojen siristä, niekkojen näpähytellä.
Elkätte mullen murisko, kanneskelko kaunanpäitä, jotta myös minäkin joudan sopessani soittamahan!
En ma tuota tunnekkana, mist' on tullut tämä tauti, tämä virma vihan alainen, tämä sairaus salainen.
Lieneekö verissä, vekara? vaiko vienyt viiman teitse: Ruijan rannoilta, romuska, taikka ihka Inkeristä? —