LIKELLÄ HELSINKIÄ.
Reading edition
(Junatunnelma.)
Ihmiset oi, oi ihmiset Rahan orjat ja raukat Mihinkä olette eksyneet, Halujen halpain haukat?
Luonnon olette hyljänneet, Ylimmän ystävänne, "Huviloihinne" tuhlanneet Voimanne, elämänne.
Miksikä ette edemmäs Rientäneet rahoinenne? Tuonne suojahan salojen Suurine summinenne.
Miksikä aivankuin kärpäset Yhteen iskitte paikkaan. Toinen toistenne kiusaksi, Hyljäten vapauden raikkaan.
Houkkia kaikki te lienette, Muodista humaltuneita! Sokeina synnytte — kuolette — Inhoten ihanteita!
Huviloitanne huomaten Aattelen apinoita: Kaikki ne puihin kiipeilevät, Toinen ei toistaan voita.
Maalaisrauhaa te etsitte Sieltä miss' ei sitä kohtaa. Tornejanne ma halveksin, Ylpeys niistä vain hohtaa.
Menkää kerrankin korpehen Suurine summinenne, Tuonne hoimahan honkien Nostakaa huonehenne!
Siellä teillä on tilaisuus Jotakin kaunista luomaan — Kansan kärsivän keskehen Valoa varoilla tuomaan!
Ei! Te ettehän ymmärrä Mikä on maalaisrauha…! Teillä on mielessä mukavuus vaan Siellä miss' sivistys pauhaa…
Elämäänne en kadehdi: Sääliä vain se sietää. Palatseitanne paheksin — Köyhä ne parhaiten tietää.
Kustannuksella kurjien Herruus Suomessa loistaa. Kuka teistä lie yrittänyt Köyhyyttä koskaan poistaa.
Kuka teistä lie koettanut Veljenä ihmistä auttaa? Kuka koskaan lie tahtonut — — — Toimia sydämen kautta?
Ihmiset oi, oi ihmiset Rahan orjat ja raukat Mihinkä olette eksyneet Halujen halpain haukat.
Alberga 15.X.1907.