NOCTURNO
Reading edition
(J.H. E:lle).
Eloni suurin unelma lie toteen käynyt nyt. Ja monta mielenhaavetta myös särkynyt… On mulla kulta, jota suutelen, on vaimo armas, jota syleilen ja joka mua myös syleilee niin että lämpenen… Mut kumminkin — Mit' itkee ihmishenki? Mihin se pyrkii, kunne vie tai mistä kulkeneekin tie, tuo rauhan kirkkain polku?…
Voi meitä laulajoita, voi, joill' elo tuhat-äänin soi ja sielu aina läikkyy! Me oomme haavan lehtiä kesäisen illan tyynessä, jotk' aina turhaa säikkyy…
Jos paradiisin nautintoon mies meidänlainen pantakoon, niin totta totisesti me silti ikuisesti pelkäämme perkeleitä, vaikk' enkeleitä täys Eeden ois — kai muuten meillä ei kannel sois.
(Tukholma 20.7.1904.)