TYÖN ORJILLE.
Reading edition
(Porvarillinen tunnelma murrosvuosilta).
Sinutko unhoittanut oisin — työmies sinut, mi lakkaamatta otsas hiess' isäimme maata muokkaat, raadat, sen korpihongat hirmuisimmat kaadat ja kivet väännät, raivaat, ojat kaivat… Sinutko unhoittanut oisin?
On omatunto mulla arka, ja sydän kärsii, sydän parka, ja häpeenpunat nousee poskilleni, kun muistan, näen, kuinka veljilleni vuos'satain pitkään onpi pahoin tehty, vääryyttä tehty —
Sun vihas vastaan herroja ma tiedän ja raivos myös ja hirmuaikees — siedän, joskoht' en arvaa ihastella noita, mut ymmärtää, ah ymmärtää mä koitan…
On sulla syytä vihaas — vainoos ei, mut järkes viha villitykseen vei kuin viepi jokaisen, mi kauan on tuta saanut raateluita rauan ja tahtoo kostaa, kostaa vaan raateluksiaan.
On mailma paha. Herruus hallitsee! ja pappi, laumain sielut villitsee tuot' uskomahan että niin on pakko ja ettei tässä auta lakko — näet Esivalta: se on "jumalalta" ja lait on laatinunna "pyhä valta", ja ihminen, mi nousee noita vastaan, nousee — niin väitetään —- Jumalaa vastaan.
En ole pappein puoltaja ma tässä, mut valtaa kaikkein pelkään elämässä; jos roistoja lie paljon ylähällä, niin itsekkyyttä myös on alahalla, ja talonpoika sortaa torpanmiestä, ja toinen köyhä toistaan uhkaa piestä; näet kaikki itseään vain aattelee siks toistaan raatelee.
Mut ihmisyys jos saatais sillä lailla ett' yhtyis kaikki yhdeks valtaa vailla ja jokaisella oikeus ois sama, ja sivistys ois kaikkein kannattama: niin riemumielin tervehdin ma tuota ja lähden mukaan, vaikk' en luota, sun mukaas lähden, sorron soturi, mä — aatteen ritari!
Et mua seuraas kaipaa? — Tiedän sen. näet heimo mull' on "herrashenkinen", ja itse "herraks" lienen kasvatettu ja herrasvaloihin myös vannotettu Ei siitä riitaa, mutta kuitenkin mun salli seurata sua sotihin joukossa jossain — varaväessä ja auttaa tykkejäsi — vastamäessä, jos tarvitaan… noin vaan: jos tarvitaan!
Vaan siihenkään jos minunlaist et huoli näet voishan vihlaista mua nuoli ja pakoon lähteä siis voisin — niin salli että edes etääll' oisin ja kuni runoniekka taikka maalaaja sun sotaretkes ikuistaisin ja ne sankarloistoon saatteleisin ja jälkeen tuleville kertoileisin…
(1906.)