PIETARIN SVEITSISTÄ.

Toksovan nähtävyyksiä.

Toksovaa sanotaan Pietarin Sveitsiksi. Vuoria siellä ei tosin ole, puhumattakaan länsi-eurooppalaisen Sveitsin alppeja muistuttavista iki-lumisista huipuista — kiveä ei oikeastaan ole muussa muodossa kuin hiekkaharjanteina —, mutta niistä se nimityksen verrannollinen aihe johtuneekin. Hiekkaharjut ja niitä vuorottelevat mahtavat laaksot, hautalaskeumat ovatkin mahtavia. Noin 30—40 m korkea harjanne alenee lähes pystysuorasti mitä rehevimmän kasvullisuuden, kuten tammien, pähkinäpuun y.m. lehtokasvullisuuden reunustamaan joka puolelta patamaisesti pyöristyvään, laaksoon. Toksovan kirkonkylä sijaitsee noin 50—60 m Kaukolan järvenpintaa korkeammalla ylängöllä, ollen veden jakajana joka suunnalle. Luoteisella sivustalla sijaitsee laajahko Kaukolan järvi. Koillispuolella pitkä Hepojärvi ja eteläisellä sivustalla Vääräjärvi. Verraton näköala avautuu sieltä ympäriinsä. Pietari 25 virstan etäisyydestään huolimatta näkyy verrattain edullisesti ja vastakkaisella puolella sanotaan Laatokan laajojen vesien kuvastelevan jonakin varhaisena kuulakkaana aamuhetkenä auringon noustessa, etenkin lähellä olevalle vielä korkeammalle Puhilaanmäelle. Mainitut järvet muodostavat harvinaisen kauniita niemekkeitä ja lehtorantoja. Oikeita aarniokoivuja tapasi vielä 1919 siellä täällä, etenkin Vääräjärven pitkässä niemekkeessä Hamppulan kylän laidassa ja kirkonkylän ylänteellä, mutta sittemmin on kommunistinen komento tunnetussa saamattomuudessaan polttopuupulain aikana talvella 1920 ja etenkin 1921 iskenyt hartiavoimalla näihin luonnon monisatavuotisiin luomiin, hakkaamalla maahan kokonaiset laajat puistot, kuten esim. kansanopiston lähellä olevan. Mittasin erään kaadetun aarniokoivun läpimitan kannolta ja oli se 110 cm. Erään pihlajan läpimitta niinikään oli 65 cm.

Tätä ikivanhaa kasvikulttuuria täydentää vielä tammijättiläiset, niitä on kokonaisia puistoja. Erään semmoisen ympärysmitta vanhan pappilan puistossa teki lähes puolen neljättä sataa senttimetriä. Kaikki tämä todistaa myöskin ikivanhaa asutushistoriaa. Nähtävästi voidaan Toksovaa pitää yhtenä vanhimmista asutuskeskuksista Karjalan kannaksella, ja Laatokan läheisyys sitä todistaa, sekä historian takaisena kauttakulkutienä Suomenniemen asuttamiseksi.

Mutta omituisin nähtävyys kohtasi kumminkin katsojaa Toksovan hautausmaalla, kuolleiden kummuilla kesällä 1920. Hautausmaa oli muokattu ruisvainioksi! Ristit ja muistomerkit tuulessa huojuvan laihon lomissa todistivat että se oli vainajain viimeinen ja rauhoitetuksi tarkoitettu lepopaikka, mutta kultainen laiho kumminkin näytti, että siinä oli tapahtunut tavallaan ylösnousemus. Ne alkuaineet mitkä aikaisemmin olivat muodostaneet ihmisyksilöjä, nousivat ylös mustasta mullasta ja auringon hyväilevässä lämmössä ravintokasveiksi rakentuivat, alkaaksensa kiertokulkunsa uudelleen ihmiselämän näyttämöllä.

Se oli kommunistien mielenosoitusta se homma, sillä eihän heillä herra paratkoon viljelysmaan puutetta ollut.

Luotuamme vielä silmäyksen, laajan horisontin äärille lännessä ja luoteessa, missä Suomen rajametsät kaukaisuudessa siintävät, pistäymme Koivukylään mikä sijaitsee noin viitisen kilometriä kirkonkylästä pohjoiseen päin.

Tulkoon mainituksi, että kirkonkylän, vieläpä siitä etäämpänäkin olevat kylät yhdistää Pietarin kanssa kunnolliset katukivillä lasketut viertotiet. Yksi semmoinen m.m. ulottuu Himakkalaan noin nelisenkymmentä virstaa Pietarista ja jatketaan parhaillaan Laatokan rantaan asti.

Koivukylässä niitä taas on järviä kolmekin yhdellä näkemällä. Kalarikkaita kovasti ja kirkasvetisiä kuin ovat, harjoitetaan kalanpyyntiä paljon ampuma-aseilla, luodikoilla ja kivääreillä. Rantavedessä lojuilevia ahvenen ja hauven-vonkaleita annetaan kuulalla kalloon, sitäpaitsi on sangen tuottoisaa pyynti nuotalla, rysällä ja selkäsiimoilla.

Koivukylän kummallisuuksiin kuuluu eräs pikkuinen järvi-lampi, sillä se on syvempi kuin itse "vieretön" Vesijärvi. Lampi on kilometrin pitkä ja puoli kilometriä leveä sekä 29 Venäjän syltää syvä eli toisin sanoen pituus 1,000 m, leveys 500 m ja syvyys 61 metriä. Uskomattomalta semmoinen syvyys kyllä tuntuu, mutta valansa päälle sen ukot vakuuttivat totta olevan.

Laajin ja samalla tyypillisen kaunis Toksovan järvistä on kumminkin Kaukolan järvi, jonka koillinen lieve pistäikse lähelle Koivukylänkin rajoja. Ristmäki sen rannalla on Toksovan korkein kohta. Niin kauniita lehtorantaisia niemekkeitä ja niistä kohoavia jylhän suurenmoisia petäjäharjanteita tosiaankin saa hakea itse tuhatjärvisessä Suomessa. Tuntuu kuin suomalaisen sukumme verissä jo kaukoaikoina elänyt olisi voittamaton halu vesien vierille. Sen vaiston ohjaamina ne vedettömän Venäjän, valtaisen Volgan varsillakin silloin asettuivat kuin vielä aikain takana oli historian aamu, ja sen saman halun kannustamina ne tuhatjärvisestä Suomesta sukunsa perintömaan ottivat.

"Hyvä oli hevonen ja kirkkaat kellot…" laulaa Inkerin talonpoika ja se on kirjaimellisesti totta, vieläpä nykyäänkin kommunistisen komennon aikana, vaikkapa sarvikarjasta ei ole enään jälellä paljon muuta kuin sarvet ja "hevosista" kaikkein onnellisimmassa tapauksessa yksi parhainta taloa kohden, on se yksi useimmiten hyvä ja vaikka ei se olisi niin hyväkään, on se kumminkin komistettu hyväksi menijäksi. Etenkin kun laittaa hilavaljaat selkään ja kiiltomaalisen, Tuuloksen reen tai kahden istuttavat linjaali-rattaat perään, tuntee hän olevansa vielä tsaarivallan aikaisessa kurssissa, vaikka ei olekaan vettä väkevämpää suuhun panna.

Verissä se on Inkerin talonpojalla komeilla hyvillä hevosilla ja helyillä. Sietäisipä etelä-suomalaisen talonpojan siinä suhteessa ottaa oppia rajantakaisesta veljestään, nähdä esim. häämatkue morsiustaloon. Lennossa sitä mennään, tiu'ut soi ja kilohelainen vemmel välkähtelee auringossa. Irtainta se on elämä ja huoletonta, mitenkä mahtoikaan olla vapaata iloliemen kulta-aikoina, joita ukot vielä kaiholla ja kaipauksella muistelevat.