KESKIVENÄLÄISTEN "PYHÄ IBIS".
Reading edition
"Täi miehessä, kirppu koirassa ja — varis keski-Venäjällä" tekisi mieli sanomaan. Hyödyllisimpiä kaksijalkaisia mitä venäläisen talonpojan perheeseen kuuluu on tosiaankin meidän tuttu variksemme. Aikana jolloin Suomessa vielä kiistellään siitä seikasta, onko varis luettava hyödyllisiin vaiko vahingollisiin kotilintuihimme, aikana jolloinka sitä meillä kotoisissa oloissa "viljeltiin" varpaittensa vuoksi, mitkä edustivat 15 penniä parilta ja merkitsivät niinmuodoin eittämättömästi pikkupojille hyödyllistä kotilintua, silloin oli jo luonto asettanut sen oikeaan elämäntehtäväänsä: keski-venäläisen talonpojan puhtaus- ja terveyspoliisiksi. Venäläinen talonpoika kaikessa likaisuudessaan ja ympäristönsä saastuttamishalussa olisi jo aikoja päiviä kuollut sukupuuttoon kulkutaudeista, mitkä aiheutuvat ympäristön likaamisesta ja epäsiisteydestä, ilman noita sangen suurilukuisia tuttuja harmaatakkisia varislaumoja. Tässä taaskin toistuu tasapainotilan esiintyminen luonnossa. Jos ihminen laiminlyö alkeellisimmatkin puhtauden ja siisteyden vaatimuksensa, astuu luonto väliin omine keinoineen ja venäläisellä talonpojalla ei ole niin paljon aikaa eikä varaa saastuttaa ympäristöään kaikenlaisella lialla ja jätteillä, ettei harmaatakkisten siivekkäiden lauma sitä tuota pikaa siivoaisi. Talonpojan tarvitsee vaan loikoessaan kaikessa laiskuudessaan päivällisuntaan kartanolla jättää suunsa auki niin kyllä varis puhdistaa hampaan kolot.
Niin, ne ovat tavattoman rohkeitakin kuin kesyt kanat, ne keski-venäläiset varikset, ihan kädestäpitäen saa niitä syöttää, mutta se onkin rauhoitettu, kuten sanottu pyhä lintu, yhtä pyhä kuin jumalankuva nurkassa. Jos varis missään saavuttaa elämän luonnollisen pituuden, tulee entistä harmaammaksi ja kuolee kupsahtaa — vanhuuttaan, niin ainakin Kostroman Buissa, Jaroslavin Rostovissa ja Moskovan ratapihoilla. Buin kaupungissa valitettiin olevan liika-asutusta, mikä nähtävästi aiheutui siitä vähintäin kymmenestä tuhannesta siivekkäästä, mitkä ikimuistoisella nautinto-oikeudella olivat asettuneet kaupungin kaikkiin kortteleihin, asustaen enimmäksi osaksi puissa, kuten builaisten varhaiset esi-isät tertiäärikauden ihanissa lehdoissa. Mutta tämä "puissa-asutus" ei nyt tapahtunut turvallisuussyistä, kuten silloin aikaisemmin, vaan pelkästä mukavuudesta — sieltä ylhäältä kun voi helpommin valvoa puhtautta ja järjestystä kaupungissa. — Turvattuja ne kyllä olivat kaikkialla: eteisissä, keittiön ruokapöydällä, talonpojan kuormalla tai ruuanjakopaikalla, sanalla sanoen, missä ikänä tarvittiin siisteyden ja järjestyksen valvojaa, mutta ne halusivat nukkua yönsä raittiissa ilmassa ja nauttia yltäkyllin tulvehtivasta valosta, jota, jumala paratkoon, ei tarjonnut venäläisille ominaiset asutusolot.
Ei missään ole varis turvatummassa asemassa kuin keski-venäläisessä kaupungissa tai kylässä. Yksinpä vallattomat pojanvekarat, päinvastoin kuin meillä Suomessa antaisivat varikselle, jos se vaan kävisi laatuun, vähintäin yhden jalkaparin lisää, kuin että riistäisivät siltä semmoiset välttämättömät välineet. Mutta kylläpä ne palkitsevatkin suojelijansa. Jos sinä lukijani olisit kuulemassa sitä yltäkylläistä korvia särkevää ja koko olemuksen huumaavaa ylistyslaulua mitä muutamakymmentuhatta varista virittää pesimispaikallaan Buin kaupungin puistoissa keväisin, niin sinä sikäläisten asukasten tapaan olisit pelkästä ilosta pyörryksissä. Venäläinen luonne kaipaa voimakkaita vaikutteita toimeentullakseen ja innostuakseen, semmoisista mainittakoon sipulit, hapankaalit, harmonikat, kirkot, jumalankuvat ja — varikset.
"Mutta sittenhän, niin paljon pidetty riista kelpaa jo vaikka syötäväksi", on lukija ehkä valmis huudahtamaan. Mitä vielä! Söivätkö muinais-egyptiläiset pyhää Ibis'tään? Eipä tietenkään, vaan kuoltua palssamoivat sen. Venäläiset toki eivät sitä tee, mutta minä luulen että ne kaipauksella muistelevat edesmenneitä ja mielissään nauttivat niiden kevätlauluista ja kimeöistä kirkunoista silloinkin kuin valkea lumi peittää niiden untuvaisia pyhiä ruumiita ja talonpoika loikoo hikisillä lauteilla syksystä keväimeen asti.