KESKIKESÄN MOSKOVA.

Moskova puistokaupunkina on kaikkein edullisin nähdä keskikesällä.

Se on vanha, "hyvin vanha" sanovat perinnäistiedot siitä. Näköjään nyt kuluvan tuhatluvun alkuvuosina — mahdollisesti sitä ennen — asettui tarun mukaan erakko Bukalijer nimeltään nykyisen Kremlin paikalle. Moskovan varsinaisena perustajana ehkä voitane pitää ruhtinas Jurij Wladimirowitsch Dolgoruki, joka, asuen Wladimirin läänissä, teki matkoja laajojen metsästysmaittensa äärille, mielistyi seutuun, asettui nykyisen Kremlin paikalle, ryhtyi rakentamaan sitä ja eroitti sen muurilla.

Moskova, kuten sanottu, on puutarhakaupunki sen sanan varsinaisessa merkityksessä. Talot ovat pääasiassa yksikerroksisia — lukuunottamatta uudempia kaupunginosia — ja lehtevien puistojen ympäröimiä. Varsinaiset kauppakadut ja kauppakorttelit sitävastoin ovat uusaikaisia. Semmoisia ovat m.m. "Kiinalaiseksi kaupunginosaksi" sanottu Kremlin vierellä, missä sijaitsee suurimmat liikepalatsit ja kauppahallit ja mikä myöskin on muurilla ympäröity. Moskova muuten on koko Venäjän sisämaan kaupan suurin keskus.

Lukijan suosiollisella luvalla katsastamme hätäisesti Moskovan eräitä merkillisyyksiä, mutta saadaksemme ensin yleissilmäyksen kaupungista, nousemme n.s. "Iivanan torniin" Kremlissä.

Kreml on kaupungin keskipisteessä, valtavalla lukuisia vuosisatoja vanhalla muurilla ympäröity. Pääsy sinne oli hyvin rajoitettu, eikä ihmekään, sillä siellä asui useampien vihaama "hallitsija", kuin milloinkaan on ollut olemassa, asui kuten ne 34 hallitsijapolvea Venäjän valtakunnan perustamisesta alkaen ovat Kremlissä hallinneet ennen häntä.

Iivanan tornista avautuu valtavan suuremmoinen näköala ympäriinsä, sillä Kreml itse sijaitsee kaupungin keskukseen kohoavalla ylängöllä suuren suunnattoman horisontin keskipisteenä. Ajatelkoon lukija jättiläisharppia, jonka toinen kärki on pistetty Kremlin torille ja toinen 12.5 km etäisyydellä piirtää ympyrän, minkä läpimitta on 25 km ja minkä sisälle kuuluu kaupungin varsinainen alue. Se onkin pinta-alansa laajuuteen nähden maailman kaupungeista toinen. Lontoo on ensi sijalla.

Mitä näkeekään katsoja tuolla suunnattomalla tasangolla, jonka säde on 12.5 km joka suunnalle? Jättiläismäisen puistokylän! Valkeat rakennukset pilkottelevat tuuheiden puistojen vihreästä lehvästöstä. 467 kirkon kultakupoolit kimaltelevat juhannusajan tulvehtivassa auringossa, joka paahtaa vallan sietämättömällä kuumuudella, saaden ilman liikehtimään kaupungin päällä kuin vellovan veden. Selväpiirteisyys häviää reunoille käsin. Valkeat talot, kirkot ja puistot sulautuvat yhtenäiseksi kuvioksi, mistä tehtaitten savutorvet siellä täällä selväpiirteisemmin pistäytyvät esiin. Hopeanhohteisena kiertelee tuolla Moskovan joki laajoissa mielivaltaisissa koukeroissa kuin jättiläiskäärme, ulottuen vallan Kremlin muurin vierustalle, etääntyen siitä ja häviten lopulta näköpiirin ulkopuolelle.

Ajatelkaamme vielä jättiläisharppimme toinen kärki vedetyksi tuonne näköpiirin äärimmäiselle rajalle, missä taivas ja maa hienona sinertävänä viivana yhtyvät. Voisimme sanoa ympyrämme säteen nyt tekevän 120 km ja siten piirtämämme ympyrän läpimitan olevan 240 km. Se on vaan pienoinen läiskä n.s. Itä-Euroopan suunnattomasta tasangosta, joka muodostaa eurooppalaisen Venäjän ja minkä läpimitta on kymmenkertainen äskeisestä määrästä, s.o. noin 2,400 kilometriä.

Laskeudumme alas. Torni on 93.5 m korkea, mistä kullatun ristin osalle tulee noin 17 m. Samaisen ristin kanssa kerrottiin aikoinaan vedetyksi Napoleonia huulesta, nim. sotaretkellä 1812. Hänelle kerrottiin sen olevan puhdasta kultaa. Risti otettiin alas. Ilmoitus olikin väärä ja ilmoittaja pääsi hengestään.

Tornissa, mikä on rakennettu v. 1600, on eri kerroksissa yhteensä 33 kelloa, pienentyen kellojen koko yhä kerros kerrokselta alhaalta ylös päin. Suurin painaa 4,000 puutaa (65,520 kg).

Tornin juurella seisoo jalustalla kirkonkello, mikä on maailman suurin, painaen 12,324 puutaa (198,000 kg). Ympärysmitta on 21 m, läpimitta 7 m, sisältäen kellomalmi lähes sata puutaa hopeata ja viidettä puutaa kultaa.

"Tuossa on hallitsijain palatsi", sanoo opas, "tuossa asuu Lenin, tuossa Aleksanteri II:n patsas suomalaisesta punaisesta graniitista. Kuvan kasvot nyt vaan ovat mustalla vaatteella verhotut, sillä itsevaltiaan symbooli on nyt 'kuollut' Venäjällä. Tuossa Uspenskin katedraali joka on rakennettu v. 1326 ja mistä Napoleon sotaretkellään 1812 riisti ja vei mukanaan hopeata 5,223 kg ja kultaa 300 kg. Tuossa Pokrowskin katedraali, Iivana Julman rakennuttama v. 1554, tyypillisimpiä slaavilaisia kirkkoja, jonka arkkitehdin Iivana Julma hirtätti, kun hän kysyttäessä sanoi toisenkin semmoisen kirkon kykenevänsä rakennuttamaan. Tuossa Kristus-Vapahtajan kirkko, minkä rakentamiseen on käytetty 40 milj. tiiliä, 10,000 ihmisen työvoimalla, tullen maksamaan 15 milj. ruplaa. Kupooliin on käytetty puhdasta kultaa 422 kg."

Varpusvuorella, minne pääsemme raitiovaunussa ja mikä sijaitsee kaupungin lounaisella laidalla, avautuu valtava näköala yli kaupungin. Näkö-alaa voi vahvistaa vielä vuorella sijaitsevan ravintolan terassilla olevalla isolla kaukoputkella. Poikkeamme sinne lehtevään varjostoon virkistymään paahtavan keskipäivän helteeltä. Tällä vuorella Napoleon katseli Moskovan paloa alun toista sataa vuotta sitten. Virvokkeita nautittuamme ja virkistyttyämme laskeudumme jyrkkää jättiläiskokoisia lehtipuita kasvavaa rinnettä alas Moskovan joelle. Uimme siinä. Soudatamme itsemme ylitse ja pistäydymme Moskovan uudessa Tyttöluostarissa, mikä on suuremmoisen valtava muurilla erotettu alue kirkkoja ja kappeleja. Oma yhteiskuntansa semmoisenaan. Suoritetaan juuri puolipäivän messua. Kymmenittäin mustaan kaapuun puettuja naikkosia rientää messuun ylettömästi kullalla, hopealla ja erivärisillä mosaikeilla koristettuun kappelikirkkoon. Venäjän kansa on antanut kirkoille ja luostareille kultansa, kalleutensa ja — sielunsa. Elähtäneitä naisia ne nunnat suurimmaksi osaksi ovat. Vilahtaa siinä ohi toki nuorempikin, jonka silmät mustan huupan reunasta säteilee tulta, nuoruutta ja elämänhalua. Sorea vartalo, esteettiset kasvot… siis kylliksi edellytyksiä maailmannaisen aistillisen elämän viettämiselle.

Kuuluuhan asiaan, että tämmöisellä miljoonakaupungilla (Moskovan asukasluku oli tällöin puolen kolmatta miljoonaa) on tivolinsa = kansanpuistonsa. Se sijaitsee kaupungin pohjoisella tai pohjoiskoillisella laitamalla. Puiston leveys on 3 km, pituus vähän enemmän. Kävelen siinä sangen lämpöisenä yhä hämärtyvänä yönä. Lämpö mikä päivällä oli 35° varjossa, on nyt vielä puolenyön korvilla 20° C. Etelän kasvullisuus lyö leimansa puistoon: lehmukset, tammet, vaahterat, lehtikuuset ja saarnit esiintyvät vallan määräävinä. Pohjolan tyypilliset hongat ovat rauhoitettuina saaneet kasvaa perin suuriksi ja komeiksi, eräskin jättiläinen oli 120 cm läpimitaten. Puiston keskuudessa esiintyy yhtä ja toista ajankuluketta. Pari jättiläiskarusellia pyörii lakkaamatta, useimpia ampumaratoja on toimessa, panoraamoja, sähköllä käypiä ja muita kiikkuja huvihaluiselle nuorisolle. Varjoisia käytäviä pitkin kulkee keveäpukuiset ihmisvirrat ja illan hämärtyessä kisailevat tytöt ja pojat suojaavissa lehvistöissä. Ulkoilmateaatterissa suoritetaan ensiluokkaista ohjelmaa: Naislaulaja esiintyy pianon säestyksellä. Viulusoolo on vallan ensiluokkaisen arvokas. Soololaulu samoin. Sitten soitetaan helistimellä ja yleisö lähtee juoksujalkaa suurelle suunnattomalle asfalttipohjaiselle areenalle tanssimaan torviorkesterin säestyksellä: Enimmäkseen tyypillisiä venäläistansseja. Valssiakin sentään ja muita eurooppalaisia tansseja seuraa. Virvokkeista ei ole puutetta, mutta ei myöskään niiden käyttäjistä.

Aamu sarastelee jo Uraalin seuduilta käsin. Suurkaupungin melu on hiljentymässä ja vaaleahko yö, jossa on melkoinen annos etelämaan kuumuutta ja tunnelmaa, on vaihtumaisillaan uudeksi päiväksi.

Moskovassa juhannuksena 1918.