SINNE TIENI KÄY.
Reading edition
Sinne missä varjot yön synkeänä kattaa maan, missä palkkana on työn puute, nälkä vaan, — sinne tieni käy.
Siellä kova kohtalo säälimätön, julma on, niinkuin luola asunto, tyhjä, valoton.
Hymy siell' on vainaja, mieliä soi tuskan koi. Kuuluu itku, voihkina, kivun huudot — oi!
Epätoivo pettymys, vallan saa, on musta yö. Kasvaa hätä, hämmennys. Köyhyys iskut lyö.
Haavat ah ne kirvelee, kiroust' on elo tää! — Siteet orjan vangitsee. — Vapautt' ei nää.
Sinne yöhön synkeään kalma vain luo varjojaan. Ihmiset kuin aaveet nään käyvän tuskissaan. —
Sinne kalman majoille, missä toivo sammui pois, miss' ei päivyt valkene — ah — ken hoivaa taas? — Sinne tieni käy?