KANKAAN HONKA.
Reading edition
Suistuu suvi, taittuu talvi, vaihtuu hyvät, huonot säät, katso hongan kankahalla vankkumatta aina näät.
Lyöpi länsi, iskee itä, puree kylmä pohjoinen, tutjuttaapi tuulen voima oksia ja latvaa sen.
Suur' on uhka luonnonvoimain mutt' on sitkas vanha puu, voittosilla ottelee se, kunnes tuuli lannistuu.
Noin se honka kankahalla suistumatta juuriltaan kestää aikain vaihtehessa vihantana ainiaan.
Niinkuin kankaan aarnihonka mieleni myös olkohon vankkumatta, vaipumatta, kun lyö iskut kohtalon.