HYVÄSTIKSI.
Reading edition
Mä ennen olin ystäväs mua etsit matkain takaa ja nyt ei meillä halua oo hetkeäkään jakaa.
Sä »uskossa» oot löytänyt sen rauhan tyynen rannan. Mä taistohalun ainaisen vain povessani kannan.
Sä ihmis-elon kurjuuden näät hiljaa tyytyväisnä. Yl' laitojen mä myrskyilen kuin meri uhkapäisnä.
En ymmärrä sun uskoas, en dogmein ihannetta Mä tahdon elää, hengittää vapaana, kahlehetta.
En povehes voi pilkistää, en näe alle pinnan Tuo kuolonrauha voiskohan jo tyyntää kaihot rinnan?
En tilaas' tiedä, tiedän vain ett' ihanint' on tälleen, ain' taistelossa temmeltää sortua, nousta jälleen.
Siks' hyvästi! Sä tyynelään. Mä syleilyhyn myrskyn. Ja pisarana meressä uin kera hyökymyrskyn.