IHMISMERI.
Reading edition
Ihmismeri myllertää kuohuu, kiehuu, vyöryää. Syvyys kätköjään tuo esiin, taas ne uppoo pohjavesiin.
Kevyt vaahto pinnalla hajoo ilmaan kuplina. Muta musta, loka, ryönä kiertää pintaa saastavyönä.
Heittää aalto toisinaan ylös helmen piilostaan, harvoillepa helmet siintyy, valhekupliin katseet kiintyy.
Ihmismeri myllertää, kuohuu, kiehuu, vyöryää. — Kuulen kohinata tuimaa, katson siihen, päätä huimaa.