MYRSKYSSÄ KULKIJA.
Reading edition
Mylvivi myrsky, hyökyvi hyrsky, ulvoen ulappa myllertää. Multakin kiehuu, rinnassa riehuu vaivojen vihuri viimapää.
Aaltojen teitä purttani heitä tuuli sä hyökyhyn hurjimpaan. Kuoloa silmiin katson, ja ilmiin tuskani huudot soikoot vaan.
Aalto ja tuuli yksin ne kuuli rintani riehut myrskyiset. — Lentäissä venhon kuoleman tenhon kuulen kutsuvat kuiskehet. —
Rintani vaivat lieskahan saivat, millä sen liekkejä sammuttais? Aaltojen viivan allako kilvan Ahtolan neitten jos uida sais?
Elämän hyörre, kuohujen pyörre vihloen leikkovat sydäntäin. Lentäös venho, — kuoleman tenho väikkyvi alati mielessäin.
Joutsenen tumman nään minä kumman, kaartuen kaula se vettä ui. — Lujasti ruoriin, purjehen nuoriin! Hurjaksi tuuli jo tuimistui! —
Mastoko murtuu, käteni turtuu?! — Rintani tuskia helpoittaa. Kamppailla täällä kuoleman säällä täähän on suurta ja — kamalaa.
— Harvoin se tuhlaa riemua, juhlaa kohtalo saita, se suruja sois. Nyt sitä kostan lohtua ostan vaikka se hinnalta kallista ois.
Mylvivä myrsky, hyökyvä hyrsky kuoleman hymniä soittakaa. Purteni lennä aaltoja ennä, tahdon tuskani kuolettaa.