EI ITKEÄ!
Reading edition
Saako itkeä ihmispolo maan mustia murheita noita, kun on ristiriitainen olo eikä toivojen aamu koita?
Saako itkeä ihmisen lapsi, ilon ruusut kun kalvoi mato ja nuorena harmein' hapsi, suur' puhkesi surujen sato?
Saako itkeä ihminen täällä, kun unelmat pyhät ja armaat sai iskuja inhalla säällä — ja eessä on muurit harmaat?
Saako itkeä ihminen heikko, kun aikehet kasva ei töiksi, kun hyödyn hirveä peikko teki satoja kääpiöiksi?
Saako itkeä, toinen kun tallaa sun pyhintäs lokahan halpaan, kun kohtalo henkii hallaa ja ystäväs kaatuvat kalpaan?
Saako itkeä aika kun kiitää ja eessä on ehtoopuoli? — Kas raskahat pilvet liitää, elon taivahan peittää huoli?
Ei itkeä! Itku on inhaa Sitä tehkööt raukat ja heikot. Me tahdomme taistoa vinhaa. Se on lohtumme siskot, veikot.
Pois riisumme murhevaatteet, ja tahtohon kasvaa teräs. — Nyt liikkuu valtavat aatteet, jo tuhannet, tuhannet heräs.
Ei sanoilla, mut tositoimin me tahdomme huolet poistaa. Ylös työhön jo yhteisvoimin, ajan uuden jo aurinko loistaa!
Ylös työhön, jos huolia se antaa, niin aattehen kultamaasta miel' ihmisen intoa kantaa, ja paina ei ainehen saasta!