KIRVESMIES.
Reading edition
Mun kirveeni iskee, kalkkaa ain' aamusta iltahan. Työ raskas. Pien' on palkka. Elo huolta on ainian.
Ja vaimo ja lapsia kuusi ne kotona värjöttää, kun alkaa kuukaus' uusi eikä vuokrahan penniä jää.
Ja kenkiä, ryysyjä hiukan ne pienoset tarvitsee. — Me taitamme leivän niukan ja vaimoni rukoilee.
Mä nään hänen hiljaisna illoin ja hellänä aamuisin olen säälistä sortua silloin, kun puutteess' on armahin.
Mutt' päivällä kirvesrautaa taas heilutan ennellään, ja mieleni mustaa hautaa yhä jään minä miettimään.