KUUSTEN SIIMEKSESSÄ.
Reading edition
Konsa musta murhe lyö, repii tuskan tuulet, kasvaa huoli, arkityö, kalvaa kateen huulet, silloin tempaan kanteleen, kuljen kuusten siimekseen.
Täällä laulu laajaks' saa, korkealle karkaa. Innon tuli tuudittaa sydäntäni arkaa. Kuusi heljä huminoi, sinitaivas soi ja soi.
Enpä enään muistakkaan kylän kääpiöitä. Enkä jouda suremaan huolta, arkitöitä. Mairemailla unelmain kaikuu kummat laulut vain.