PÄIVÄNPAISTEELLE.
Reading edition
Aatoksissa raskahissa, uuvuksissa monta päivää olin istunut. Kynä yksin seuranani, kenkään luokseni ei tullut. — Siitä huokailut. —
Silloin ikkunasta tulvit päivänpaiste, riemunhellä. Terve armahin! Otsaani sä hyväellös, kulmiani kultaellos. ilost' itkenkin.
Helohohtos otsaltani ajatusten raskaan painon nostaa, keventää. Hetkinen — ja taasen jälleen orpous ja elon kurjuus, luokseni mun jää.