NAISELLE.
Reading edition
Sun päähäsi ennakkoluuloja he ahtavat runsahin määrin ja järkesi jättävät uinuksiin ja johtavat tuntoas väärin.
He vievät sun kirkkojen pyhättöön ja messujen ääreen lumoo ja uhaten helvetin tulella he vapauskaipuusi kumoo.
Ja henkesi saatua vangikseen sun ottaa he kanssaan työhön, kun tahtovat kaiken taannuttaa ja kansat upottaa yöhön.
Kun työmies raatavi päivin, öin ja rikkaus yksillä pysyy, ja »missä on oikeus, turvallisuus», epätoivossa sorretut kysyy,
kun rikkahat yksin on vallassa, ja mahtavat lakeja säätää, kun raaka voima ja kanuunat valonsankarit tyrmähän häätää,
kun paljon, paljon on vääryyttä, johon kansat, yksilöt hukkuu, sinä aikas' et rientoja ymmärrä, sun henkesi raskaasti nukkuu.
Sinä elelet hurmeessa tuntehen, punot pimeyden tummia vöitä. Kulet välkkeessä valhevalkeiden ja kasvatat kääpiöitä.
Et nouse urhoja kasvattamaan, et sukua suurta jo luomaan, joka yhteis-onnea etsisi vaan ja kurjien huudot huomaa.
Sinä nöyryyttä neuvot lapsilles ja laitat ruuan ja vaatteet, mut' unohdat innon ja uljuuden ja kauniit, kantavat aatteet. —
Mut kerran aika se koittava on, kun hautahan vanhat vaipuu, ja uusi on nainen nouseva, jonka valtahan kaikki taipuu.
— Pois ennakkoluulojen synkkä ies valon henkisen, kirkkaan tieltä. Pois horjuva itsetiedottomuus, kun kutsumus kysyvi mieltä!
Se vaativi mieltä ja sydäntä se tahtoo taistohon naista. Kas, pimeä, kurja on maailma ei Jumalan päivyt se paista.
Mut nähkää, nainen jo valveutuu ja katkoo kahlehen inhan. Ja voimakas, kasvava edistys saa vauhdin uuden ja vinhan.