KANSANEDUSKUNNAN KOKOONTUESSA.
Reading edition
Elä ärsytä Suomen leijonaa se seisovi paikallansa. Tuliliekein säihkyvät silmät sen. — Sä näätkö, valvovi kansa!
Syvät rivit jo nousevat kuilustaan. Vait! Kenpä nyt kansoa parjaa, kun leijona jänteret pingoittaa ja uhmaten nostavi harjaa.
Ken tallata uhkaa tahtoa sen kavahtain nähdä sen saapi, kun leijonan silmät liekehtii käden iskuun se ojentaapi. —
Tule sortaja. Nuolesi tähtäile! Ei osu ne! Turha on koitos! Kun Suomen on leijona valveillaan, vihamiehet se häätävi loitos. —
Suur leijona sua mä tervehdin, noin aina sun seistä on määrä ja valvoa, ett'ei valtaa saa kotimaassamme halpa ja väärä.
Suur leijona vartiopaikaltas sinä ellös väistykö ikään. Tulisilmin Suomea suojaile, sit' ett'ei sortane mikään!
Siis terve! Uhkuva voimas tuo ajan uuden enne on varmaan, ajan, jolloin veljeys, vapaus luo maallemme elämän armaan.