KURJUUDESTA VAPAUTEEN.
Reading edition
Talviyöhyt kuutamoinen kattaa köyhäin kaupungin. Kaikki uupuneet jo ompi unettaren helmoihin.
Kujiltakin vaiennut on juomarien temmellys. Yli seudun kurjan kulkee öinen, raskas henkäys.
Kaikki surun, huolten lyömät unen unhoitusta saa. Mielet katkeroitunehet lauhoiksi taas laukeaa. —
»Uni suoos virkistystä, tuskat tuimat vaimenna, että nousis uusin voimin kansa murheen murjoma.
Uusin voimin, uusin mielin jospa nousis kansa tuo, jospa yhtehen se liittyis ihanteiden lipun luo.»
Talviyöhön kuutamoiseen huokauksen huudan tään. Ihmisäänen heikko kaiku kantaneeko minnekkään.