KUOKKAMIES.
Reading edition
Seisoo tuolla turpeellaan kuokkamiesi, vakaa, vankka. Komeroinen korpi sankka yksin katsoo poikoaan.
Rypyss' otsin, vaiti ain' heiluttaa hän siellä kuokkaa. Kivet raivaa, turpeet muokkaa hiljaa eespäin hievahtain.
Katso kuinka pingoittaa hänen täytyy jäntereitään. — Raskain mielin säveleitään korpikin tuo huokajaa.
Yhä seisoo turpeellaan hiki-otsin, synkin aattein, repalaisin ryysyvaattein korven uljas urho vaan.
Kova leivänkannikka särpimeksi suolakalaa, piimää painamahan palaa. — Nähdä tääll' ei herkkuja.
Huolta siihen lisäksi kahdeksan kun pientä suuta leipää aamuin, illoin huutaa. — Kuulkaa, korpi huokaapi. —
Korpi huokaa raskaasti, komeroiss' on hohto tumma, miehen rintaa tuska kumma pusertaapi, vaivaapi.
Mutta kerran hervahtaa jännervoimat sankarilta. Saapuu elonpäivän ilta, tuoni tuskat lopettaa.