MUN TÄYTYY.
Reading edition
En tiedä, antaisko aatoksen kevätpäivihin palata jälleen, vai rinnanko riutuvan tyynnyttäis ja miettisi: »paras on tälleen».
Mut kevät ja aika se armainen lumohohdolla järjen voittaa, taka-ajoilta muistojen säveleet niin kummasti mulle soittaa.
Ne kertoo hetkistä menneistä ja ajasta eloni aamun. Niin, kenpä se silloin nähnyt ois tosi-olojen harmajan haamun.
Sitä nähnyt en, silloin mä hengitin kevätruusujen runsahan sulon. — Nyt on toisin, nyt minä kaikessa nään syysluonnon kalpean kulon.
On itkuja elämä ihmisten, ken tuskat tutkia taitaa. Kas kohtalo iloja antaessaan kovin käyttävi mittaa saitaa.
Ja elämän ankara todellisuus taas työhön, toimehen säätää. — Mun tahtoa täytyvi pingoittaa… sulohaavehet kauuas häätää…