HYLJÄTTY.
Reading edition
Noin olkivuoteella sä pienoinen nyt uinaat unta viatonta, mut kehtos luona kasvaa tuskien ja surun kukkasia monta.
On äitis elämä kuin synkkä syys ja poskillaan on pilvi kalvas ja silmää sokaiseepi hämäryys ja rinnassa on vaiva valvas.
Kaikk' inehmoiset mua syyttelee, ja yksin nuoruuttani itken. — Oi laps' mä luona kurjan kehtosi näin vaivan vainiota kitken.
Oi nuku vaan sä pikku poloinen ja vaivu unten valkovyhteen, mä huolieni laihon leikkelen ja solmin surujeni lyhteen.
Ja tuntuu kuni aika vitkainen tois vaivallani unhonlunta, ja kerran kuolis pilkka ihmisten — Oi nuku rauhallista unta.