ALKUSANAT
Reading edition
Suomenselän vierillä on vielä suuret erämaat, ja nämä erämaat ovat säilyttäneet paljon vanhankansan tietoutta. Kymmenet penikulmat on tänne matkaa isoilta valtateiltä, pitkät metsätaipaleet suojelevat näitä yliperän kyliä ja erottavat ne suuresta maailmasta. Erämaiden kansa on täällä enimmäkseen saanut viettää rauhassa omaa elämäänsä.
Korkeilla metsäperillä täällä asutaan — suurimmat mäet kohoavat yli 200:n metrin — mutta sittenkin täällä on paljon suuria, vetisiä soita. Jokainen tie ajaa halki nevojen, ja jokainen kangas sekä metsäharju päättyy rämeikköön. Nevojen vesistä ja rimmeistä sekä lukemattomista järvipotamista saavat alkunsa monilukuiset purot ja joet, jotka vetävät vesiä merta kohden sekä etelään että länteen.
Kahtianne täältä virrat juoksevat, kahden vesijaon rajoilla on tämä metsäperä, kahden maakunnan rajoilla sekä kahden viljelyksen rajoilla. Pohjanmaan yhtäoikoinen tasamaa täällä ylenee ja vaihtuu Keski-Suomen monikuoppaiseksi kukkulamaaksi, vanha Kainuu ja vanha Häme kohtaavat täällä toisensa, kirkaspintainen Kainuun Valkeinen on vierekkäin Keski-Suomen Valkeisen kanssa, mutta kumpainenkin ajavat vetensä omalle kotoiselle suunnalleen. Idästä tullut savonsekainen väki tapaa täällä lännestä saapuneen pohjalaisen, länsipuolen puhe saa vierelleen itäisen kielenkäytön, idän ja lännen tavat ja olot sivuavat toisiaan ja savolainen virtaus sekoittuu pohjalaisiin perintöihin. Täällä pitkäpiimä ja kolkkupiimä pysyvät omilla puolillaan, samoin mutti ja piimätalkkuna sekä kova ja pehmeä leipä, täällä nähdään pitkä luuvariihi rinnan neliseinäriihen kanssa.
Täältä, idän ja lännen rajamailta, olen kerännyt seuraavien kirjoitusten ainekset. Tarkimmin tuli kolutuksi koko Perhon nevainen perukka, mutta tuli myös käydyksi naapuripitäjät: Veteli, Vimpeli, Alajärvi, Soini, Kyyjärvi, Kivijärvi, Kinnula, Lesti ja Halsua. Enimmät asiat, tiedot ja kuvat on kumminkin saatu Perhosta, ja perholaiselämä on kaiken kuvauksen perustana, mutta lisänä on piirteitä naapureilta, enimmin Kyyjärveltä, Kivijärveltä, Kinnulasta ja Lestiltä. Satalukuinen metsäperien vanhakansa auliina kertojana on muisteluksiani ollut rakentamassa, ja tälle vanhalle väelle saan kirjastani olla kiitollinen. Samoin saan lausua kiitollisuuteni Alfred Kordelinin Säätiölle, jonka avustuksella olen voinut vapaana koulutyöstäni käyttää aikani tämän kirjan valmisteluun. — Keräystyössä on apulaisena ollut vaimoni, Jenny Paulaharju.
Lukujen alkukirjaimet ovat jäljennöksiä Perhon hautaristien kirjoitusten sekä kellotapulin ovenpäällys-kirjoituksen kirjaimista.
Oulussa tammikuulla 1930.
Samuli Paulaharju.