TERVEHDYS TURUN YLIOPISTON VIHKIÄISIIN.

Turun viiri, yksi, ylväs ajantietoon piirtyi niin, että jos tuo kaunis kaatuis, koko Suomi murtuis, maatuis. Valon, tiedon luja pylväs, siksi sinut tunnettiin.

Aura-joen vihryt parras kutoo sorjan kirjovyön ylles muinaismuisteloista, vuosisatain auringoista. Tääll' on laulun kanta harras, valta vanha aatteen työn.

Yhä loiskii Auran laineet, yhä nousee korkee koi yli sukupolvein surun. Yli uuden kevät-Turun siivittyvät uudet maineet, Flooran päivät karkeloi.

Jälleen kukat nähdä saamme, lapset nuoret Apollon. Terve lyyraa kantamasta, rakkautta antamasta sydämelle synnyinmaamme, alttarille auringon!

Terve teille soittamasta kanteloa kotoisaa, jok' on muita herttaisempi, kieltä, joka soi kuin lempi himartaissa kullan hasta, kesäyötä valkeaa.

Terve kuulemasta tuota kotikuusen huminaa, palvomasta pyhää puuta, soutamasta Auran suuta, valon suuren valtavuota, joka vierii aikain taa!

Viekää kansa onnen teille! Teill' on käsky ylhäinen: tehdä rinnat rikkahiksi, Suomellemme sykkiviksi! Terve hengen sankareille seppelpäille keväimen!