SUMUNEITI.
Reading edition
Kuin käden vienon viileys saa kulmilleni mun, kuin häive, huntu, ilmestys maan oudon, salatun. Ah tunnenhan, ah tunnenhan ma, Sumuneiti, sun!
Yön rimpi olen rauhaton, yön kuningatar sa, sun kruunus liljankukka on, ties niitun untuva. Oi valtiatar varjon maan, mua raukkaa rakasta!
On viittas unta viherää ja silmäsi kuin suo. Ma tuoksus tunnen, vaikk' en nää, sun suutas suuni juo. Ah, sallithan, ah sallithan mun jäädä yötä luo!
Sun lempes yllein lankeaa kasteisin pisaroin. Näin kyynelees mua armastaa valveeseen aamun koin. Yölintuna sun povellas ma kaikertelen, soin…