KUUTAMOLLA.
Reading edition
Syyshimmeä kaislojen helinä ja yllä valkea kuu, edessä aaluva kuoleman ja takana elämänpuu.
Oi kuinka on kasvot kirkkahat tuon vastasyttyvän kuun ja kuinka on keveät oksat veen ja raskaat elämänpuun!
Yön lamppu, loistos verhoa, oot niinkuin muudan muu: ei huulten kaari kavalla, jos suudeltu on suu.
Mut mitä laulaa laine veen, min kiedoit armasteluun? Oi, luna mendax! kaislat soi ja oksat elämänpuun.