SISAR VIRSI,

Suomen naisten päiville 5.III.1927.

Varhain mainittu on maassa naisen hellyys, miehen voima, myöhään oivallettu onni yhteistunnon aateloima.

Myöhään vapahdettu vasta vaimo vangin karsinasta kaitsemahan kalliimpata. osan saamaan olevasta.

Siitä tiedon maailmalle saattoi Suomen syrjäissoppi. Teot tehtiin, työssä nähtiin suuri oikeudenoppi.

Nähtiin täällä vertaisina eessä lain työ miehen, naisen, molemmilla vastuu vankka ihmisen ja kansalaisen.

Oomme olleet lumiaura kansakuntain talvimailla. Viel' on kesä kerkeemättä, virvet vienot kukkaa vailla.

Retki pitkä, vuodet raskaat. Kauan kestää kova kirsi. Sentään nyt jo taivahille soikoon uljas sisarvirsi!

Naiset vapaat, orjat ennen, kaikki lyökööt käden käteen, kaikki tuokoot tullessansa tupaan tummaan päivänsäteen!

Joka aamu heljemmäksi saattakohon pirtin sumeen, joka säen sokealta pudottakoon silmän lumeen!

Valta viisauden vielä maailman laupiaamman laatii, mutta joka voitonseppel uudet uhrisuitsut vaatii.

Vaatii soihdut hengen kirkkaan, vaatii uskon, tunnon vakaan, jot' ei suista pettymykset, jot' ei peitä kuolemakaan.

Tiedämmehän, tunnemmehan: käymme kohti aikaa uutta, käymme kohti ihmisyyden valoisampaa vastaisuutta.

Oomme rakkauden kansaa, lapsi alla sydän-alan; aavistamme aikain salan, voimme tehdä sisarvalan:

Kaipaa talo ihmiskunnan naisen syöntä, naisen kättä. Ei jää uran-uurtajien pyhä kynnös kylvämättä.

Ei jää koskaan Suomen kodin kultalanka kehrääjättä. Paljon täällä työtä tehtiin, enemmän on tekemättä!