SULO-LIZA.
Reading edition
Sulo-Liza on illassa Tonavan Magyarin kelmistä helein. Ja rakkaus pustan poikaisen soi kuumin, vetävin pelein. Mut ilkkua immen on mieli: »Niin kaukana lempi kuin aamun koi, sitä mustalainen ei vallata voi, ei kerjäävä viulun kieli.»
»En ikinä almuja, anonut, en, en minä kerjää nytkään, ma vaikkakin sinusta lämpenin ja sinä et lämmennytkään: ain' annan ma ruhtinaan lailla. Soi soitto! Niin rikas on lauluni maa, että valtakuntia lahjoittaa voin vasta-anteja vailla!»
Sanoi heitukka, hattua heitti ja läks. Nyt varjoaan Liza kaulaa ja aalloilla yöllisen Tonavan hän sandoliinissa laulaa: »Mies ylväin, maa mitä kantaa, oi palaa, niin rikas on lempeni mun, että suudelman suulle rakastetun voin vastalahjatta antaa…»