MUODONVAIHDOS.
Reading edition
Oli mies hän pirunmoinen, halpa rähjä, vaan ei loinen: sietänyt ei sielu likaa, siinä tarpeeks syytä, vikaa!
Oli mies, mi astui suoraan, — niinkuin luotu hirttonuoraan — kun ei ollut luihu, laaka, sai hän mainesanan: raaka.
Oli mies kuin pahin sälli; sanansa kuin poskimälli, mädäks haukkui täkykalaks, minkä muut ties herkkupalaks!
Oli mies kuin kerjäläinen: risamekko, harripäinen, — sukat kurtut pauloi nilkan — maali kaiken maailman pilkan!
Suuttui tuohon: suunsa siisti, päänsä suki, nenän niisti, suostui toisten siistein tapaan: tottui törkyyn, tyytyi rapaan!
Sielunsa näin polo pilas… Näköpäänsä pöyhkäks silas, niinkuin hieno käytös sääsi: kukoks tunkiolle pääsi!