SINGA-HILLA.
Reading edition
Aron tytär Singa-Hilla niinkuin yrtti yksinäinen autioilla kaljamilla miellytteli mielet kaikki kasvoillansa kaunehilla, pyydysteli pyssymiehet huulillansa punaisilla makeilla kuin manzanilla.
Asetteli pedon-ansat, ajoi sutta suopungilla, kävi öisin satimilla, merkit veisti velhon puuhun aron tuuli Singa-Hilla. Usutteli Urjan poiat, enin veljet Jaroagan, urhot tuimat tunturilla, kunnes kerran kolkon Khairan mailla noidan noitumilla sappi puhkes molemmilla, molemmat sai surman suuhun.
Itkenyt ei Singa-Hilla eikä nauranutkaan enää, laulanut ei laitumilla. Himmeni kuin niittuvilla, kuihtui niinkuin aron ruusu uljas, kaunis Singa-Hilla.