AARNI KOUTA.

In memoriam.

Muistan sun ma vuotten takaa: toinen oli aika silloin, toiset leikit aamuin, illoin, tulta tuhlata ja jakaa.

Maa ja taivas oli toinen, toisin hohti kuutamoinen, päivä, tähdet hetkein hiekkaan, kirkkahimmin runoniekkaan.

Parvess' säeseppoin nuorten sun ma muistan, ilakoitsi siinä lautsat, lauloi, loitsi, usko siirsi taakat vuorten.

Nuoret oli silloin säkeet, alttiit tahdon aurat, äkeet elon kyisen pellon kyntöön, pegasokset valmiit ryntöön.

Rakkain sulle ratsus virma, ylin mielikuvain kirma, tulijoutsen runoleikin, vei se sitten minne veikin!

Usein urhon lyöneen veikkaa Klotho kytkee pakkopankaan, kutoo kuormat kultalankaan taikka lennon kesken leikkaa.

Tänään uupuu yksi, kaksi, huomenna taas joku puuttuu… Hetki hetkeltä näin muuttuu maailma outo oudommaksi.

Liian varhain maille muiston vierit purteen Keerein noutaa. Olkoon tiesi kaunis soutaa halki Tuonen tumman puiston.