HARTAUS.
Reading edition
Enemmän kuin vettä ja leipää ma isoan ja janoan sinua, Jumala. Olen nääntyä janoon ja nälkään, kun olet niin kaukana.
Mut kuvia silmähän sataa, jotka hengen hiipuvan polttoa viihdyttää, ja sieluhun kantaa sävel, mi soimahan jää:
On talvinen taival pitkä, ja sentään me elämme lämmöstä, valosta; on yllämme yössäkin aina elon luoja ja antaja.
On pilvissä, usvissa voima, on aurinko, kaikenvoittaja, -kantaja, valonlähteen rajaton syli, josta pirskahdin pisara.
Mitä siitä, jos ylhäisin Totuus niin onkin yksin, korkeella, kaukana, kun Sinussa me elämme ja liikumme, sa elävä Jumala!
Mitä siitä, jos auringosta alas syöstyt me oomme varjojen karkeloon, kun kasvomme aina vain ovat päin käännetyt aurinkoon!