ASTARTEN TYTÄR.
Reading edition
Soi huilut, soi… Ma luulen, armas myötä karkeloi ja uskoo: mullekin on mieluhista noin viedä tanssiin yksi tuhansista.
Nuo hempukat kevyttä kenkää, helmaa nostavat. Mut tytär Dionysoksen, Astarten ei luotu amoriinein naljaa varten.
Jos rakastan, ma ylenkatson keimaa hetairan, min kuvaks kaavannut on lemmen-allas ja runoks kyynillinen, vanha Pallas.
Jos tanssin ma, se merkitsee: on eessä kuolema. Vien piiriin tähdet, hiki huuruu kuusta, hämärtyy henki, veri syöksyy suusta…
Tulessa siin' ma jälleen yhdyn suuriin jumaliin, pois karkeloitsen kauniin elämäni, hyvitän lemmenhetken hengelläni.
Soi huilut, soi… Se tanssiin tulkoon, joka kuolla voi! Se saa, ken Shivan katsetta ei karta nyt syleillä Astarten papitarta!