SIENIMETSÄSSÄ.
Helmi Krohn translation
Äiti ja Trull kulkivat käsi kädessä maantietä pitkin. He olivat menossa sienimetsään, missä kasvoi tiheässä notkeita koivuja. Välistä oli varsin vaikea päästä eteenpäin, sillä täytyi kiivetä oksien ja kantojen, harjujen, kivien ja kallioiden yli, mutta satumaista ja salaperäistä siellä oli. Maa oli pienten keltaisten lehtien peitossa ja koreat kärpässienet loistivat kuin punaiset päivänvarjot. Kantarellit kasvoivat perhekunnittain hyvässä sovussa juuri siinä, missä pieni notko avautui metsän keskellä. Vaan kas, miten mainioita kivitatteja! Äidillä oli tapana leikata poikki varret ja kiehauttaa ne ennenkuin ne perattiin, ja silloin ne loistivat valkeina isän etikkasienien joukossa.
Päästyään hiukan kauemmaksi niitylle täytyi äidin ja Trullin lyödä kätensä ihastuksesta yhteen. Vaaleanpunaiset karvalaukut olivat keräytyneet suuriin parviin. Minne ikänä silmänsä käänsi, pistivät ne pienet somat päänsä esiin. Miten runsas saalis! Äidin täytyi sitoa esiliinansa nyytiksi saadakseen kaikki kotiin.
Trull kulki sillä aikaa omin päin metsässä. Äkkiä äiti kuuli hänen huutavan: "Käärme, käärme." "Minä tulen", vastasi äiti hymyillen, sillä sateen jälkeen oli paljon pitkiä harmaanmustia etanoita maassa ja hän arvasi, että Trull oli sellaisen nähnyt. Kun nyytti oli lujasti sidottu kiinni, läksi hän Trullin luo, joka seisoi kumarassa, veitsi syvällä maassa. Ajatelkaahan äidin kauhua, kun hän näkikin oikean kyykäärmeen, jonka Trull oli lävistänyt vastahiotulla veitsellään. Hän oli näkevinään siinä Jumalan varjelevan silmän ja hän kiitti Häntä siitä, että Hän oli lähettänyt suojelusenkelinsä varjelemaan pikku Trullia vaaran hetkenä.