KESÄN LOPPU.
Helmi Krohn translation
Oli elokuun loppu. Kuu oli rakentanut pitkän hopeisen sillan koko lahden poikki. Se näkyi selvästi salin suureen ikkunaan, mutta vielä paremmin yläkerran balkongille. Jos vain sitä siltaa pitkin osaisi kävellä, niin pääsisi suoraan taivaaseen!
Oi, jospa olisi voinut pidentää kesää. Mutta työaika oli jälleen ovella, koulut kutsuivat, ja kaikkien muiden paitsi äidin, Naperon ja Trullin piti lähteä parin päivän kuluttua kaupunkiin. Miten kesä oli kulunut niin nopeasti? tuumi Tripp itsekseen, "ja meidän mielestämme kun yksin viinimarjojen poimintaa kesti ikuisesti". Hänen ajatuksensa liitivät siihen aikaan, jolloin Napero oli kantanut kahvitarjottimen viinimarjapensaiden juurelle, ja äiti oli kutsunut Blomqvistinkin, joka teki työtä rannalla, mukaan kesteihin. Trull oli vaihtanut lakkia Blomqvistin kanssa ja kastanut korppunsa Blomqvistin kupissa ennenkuin ukko oli ennättänyt edes maistaa kahviaan. Mutta Blomqvist oli poikien ystävä ja he ymmärsivät toisiaan.
Tripp vaipui mietteihinsä. Mansikkapäivä oli ollut kovin hauska, silloin he olivat saaneet syödä viimeiset puutarhamansikat penkeistä, eikä niitä ollut niinkään vähän. Sitten he olivat kerran, ei, kolmekin kertaa, keränneet kokonaisen korillisen papuja, ja kun kaikki yhdessä olivat poimineet palkoherneitä, niin työ oli sujunut kuin tanssien. Yks kaks heillä oli 12 litraa koossa, vähemmän ei riittänyt. Nepä vasta maistuivat, ja Tripp hymyili itsekseen muistellessaan suurta höyryävää vatia aamiaispöydällä. Ja nyt viimeksi sieniretki. Miten paljon he olivat löytäneet. Hauska oli sieniä perkaakin, sillä äiti luki silloin ääneen heille. Kokonainen saavillinen vettä kannettiin sisään, ja vesi loiskahti niin hauskasti joka kerta, kun heitti puhdistetut sienipalaset saaviin. Äiti oli lukenut norjalaisesta Robinsonista, ja kaikkien mielestä se oli hyvin hauska kirja. — Miten ihanaa oli ollut purjehtia eilen. Pian Blomqvist vetäisi veneen maalle, ja sitten se raukka saisi jäädä yksin venevajaan ja odottaa koko pitkän, pitkän talven. Trapp huokasi ajatellessaan, että kesä oli loppunut ja että kaupungissa täytyi käydä sukka- ja kenkäjalassa koko päivä. — "Ei siksi, ettei olisi hauska käydä kouluakin", tuumi Tripp syvämietteisesti, "täytyyhän sitä oppiakin, muuten ei tule miestä, ja miehiä meistä täytyy tulla, sillä isä on sanonut, että Suomi tarvitsee miehiä."
Kas vaan, nyt vihellettiin illalliselle — "tulen, tulen", huusi Tripp, mutta juostessaan alas portaita hän otti vauhtia ja hyppäsi niin korkealle kuin jaksoi ja tuumi mielessään: "Nyt me pidämme oikein hauskaa näinä viime päivinä."
* * * * *
Muuttopäivä oli tullut. Kello 6 aamulla ajoi kaksi hevosta pihalle. Muuttotavarat kannettiin alas ja sälytettiin kärryille. Tripp, Trapp ja Trull olivat hirveässä touhussa ennättääkseen valmiiksi, sillä tietysti he tahtoivat seurata kuormia ja ajaa vielä kerran takaisin tyhjissä kärryissä. Hyvä että Hilda auttoi heitä, muuten se ei olisi onnistunut, mutta nyt he ennättivät parhaiksi alas, kun kuormat pantiin liikkeelle.
"Hyvää huomenta, Blomqvist", huusivat pojat, "me tulemme mukaan." "No kuinkas muuten", vastasi Blomqvist. "Tulkaa pian takaisin, jotta ennätätte syödä ennenkuin matkustatte", varoitti Napero. "Kyllä, kyllä", vastasivat pojat, ja sitten sitä lähdettiin matkaan.
Eronhetki oli tullut, sitä oli enää mahdoton auttaa. Äiti, Napero ja Trull seisoivat nyt yksin laiturilla ja vilkuttivat jäähyväisiksi. Laiva läksi liikkeelle, eteni yhä kauemmaksi ja kauemmaksi ja katosi lopulta Akkasaaren taakse.