LAUVANTAI.

Lauvantai-illat olivat kovin hauskoja. Silloin isä tuli iltapäivällä maalle. Kello yksi, kun aamupäivälaiva vihelsi, kiiruhti Ida leivintupaan, jossa hän rupesi puhdistamaan ja siivoamaan saatuaan tulen syttymään. Saunakamarin hän koristi lehvillä ja lauteille hän levitti olkia. Kun isot pojat olivat auttaneet häntä kantamaan vettä muuripataan, läksivät he metsään koivunoksia hakemaan, joista Ida teki vastoja. Äidin mielestä pojat olivat huonoja, kun eivät osanneet itse tehdä vastoja, mutta he väittivät, että se oli heille kerrassaan mahdotonta.

Kun isä oli tullut ja kaikki oli valmista, läksi isä koko poikaliudan kanssa saunaan, naapurien pojat olivat myös mukana, ja sitten he vihtoivat toisiansa. Eräs ruotsalainen setä, joka kerran tuli käymään maalle, juuri eräänä lauvantaina, sanoi: "Minä luulin, että saisin oikean selkäsaunan, mutta se tuntuikin pehmoiselta ja hyvältä."

Jos oli kotona kaljaa, simaa tai limonaadia, kannettiin tarjottimella juotavaa saunaan, ja kaikkien mielestä se maistui mainiolta lauteilla kuumassa.

Mutta paras säästettiin sittenkin lopuksi. Kylvyn jälkeen kääri isä ympärilleen karhean, ruudullisen lakanan aivan kuin toogan, näyttäen kerrassaan muinaisajan roomalaiselta. Hän astui hitain askelin laiturille, ja pojat uimahousuihin pukeutuneina seurasivat jäljessä. Kylläpä siinä loiskittiin, hypittiin ja heittäydyttiin suoraan laiturilta veteen. Suuremmat ottivat pienemmät syliinsä opettaakseen heitäkin reippaiksi. Äiti ja täti läksivät usein kaivolle katselemaan. Tämä oli "lauvantaihuvia".

Sillä välin Napero oli valmistanut illallisen. Usein oli houkutteleva, hyvältä tuoksuava marjavati pöydällä. Isä kävi keinutuoliin istumaan otettuaan ruokaa eteensä, asetti teelasin viereensä ja sanoi: "Syötyä me voimme hiukan soittaa, lapset." Ja Putte otti viulunsa esille, ja sana lähetettiin naapureillekin. Pekka tuli viuluineen ja Ukko soitti pianoa. Hän alotti Sibeliuksen valssilla, ja sitten naapurin Kaija ja Ukko soittivat nelikätisesti. Kinnu-Liisa, Ukko ja Putte esittivät sen jälkeen triion, sitten seurasi yksinlaulua, niin, koetettiinpa saada aikaan neliäänistäkin laulua. Pekan ja Puten viulut eivät saaneet liioin levätä, ja lopuksi lapset tahtoivat kuulla äidin laulavan. Ja hän lauloi heille lauluja heidän omasta elämästään. Ensin Tripistä, Trapista ja Trullista, heidän hevosistaan, isoista veljistä, ja kynsien leikkaamisesta, mikä oli heistä kovin ikävää, sitten "Äiti laula kanssamme" nimisestä rakkaasta laulukirjasta, variksista, kisimirreistä ja jos jotakin hauskaa.

Ilta kului, ja Nukku-Matti raotti ovea. "Nyt me laulamme yhteisen laulun ennen maata menoa", sanoi äiti. Kirkkaat lasten ja syvät nuorukaisten äänet yhtyivät vanhempien ääniin, ja monien sydämien syvyydestä kajahti hiljaiseen kesäiltaan virsi "Huomaasi Herra heitän".